Kannabista on maailmanlaajuisesti käytetty jo satojen vuosien ajan. Sen alkuperäisenä paikkana pidetään nykytietämyksen mukaan Aasiaa, jossa kasvia alettiin viljellä tuhansia vuosia sitten. Vuosisatojen kuluessa sen elinympäristö on ihmisen toimesta laajentunut kattamaan lukuisia maailman kolkkia.

 

Alkujaan kannabiskasvia käytettiin laajasti lääketieteellisiin ja hengellisiin tarkoituksiin, kun taas keskiajalla sitä on esimerkiksi käytetty synnytys- ja hammaskipujen lieventämiseen. Kannabiksen nykyinen status laittomana ja kiistanalaisena aineena on historian valossa odottamaton käänne.

 

Mistä kannabis on peräisin?

 

Kun puhumme kannabiskasvista, on hyvä ensin tehdä ero kahden merkittävimmän ja tunnetuimman lajikkeen välillä. Marihuana, tunnettu kannabiskasvi, on psykoaktiivisia ainesosia sisältävä kasvi, joka siis vaikuttaa keskushermostoon muuttaen tajuntaa ja aivotoimintaa. Toinen tunnettu kasvilaji sen sijaan on hamppunakin tunnettu alalaji. Kyseessä on kannabiksen muoto, jolla puolestaan ei ole psykoaktiivisia ominaisuuksia. Sen sijaan sitä käytetään muun muassa öljyn, kankaiden ja polttoaineen valmistukseen.

 

Kannabiskasvin uskotaan kehittyneen Aasiassa, Mongolian seudulla. Alueelta on löydetty ikivanhoja hautoja, joissa on ollut jäänteitä poltetuista kannabiksen siemenistä. Kiinan alueelta on löydetty myös yli 6000 vuoden takaisia todisteita hampun ja psykoaktiivisen marihuanan käytöstä lääketieteellisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi reuman hoitoon ja anestesialääkkeenä leikkauksien aikana. Arvioiden mukaan kasvin historia ulottuu kuitenkin jopa 12 000 vuoden taakse, mikä tekee kasvista yhden ihmiskunnan pisimpään viljellyistä kasveista.

 

Vuosituhansien kuluessa kasvi levisi hiljalleen Etelä-Aasiaan ja Intian alueille noin 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Seuraavaksi kasvi löysi tiensä Lähi-Itään, josta se eteni seutuja hallitsevien kansojen mukana nykyisen Saksan ja Ison-Britannian aluille.

 

Jopa viikinkien veneistä on löydetty jäänteitä kannabiksen siemenistä, mikä osoittaa, että noin yhdeksännen vuosisadan tienoilla kannabiskasvi oli levinnyt Pohjois-Eurooppaan. Ehkä yllättäenkin voidaan todeta, että nykytietämyksen mukaan kannabis saapui vasta viimeisenä Pohjois-Amerikkaan, jonne se kulkeutui Etelä- ja Väli-Amerikan kautta.

 

Kannabiksen käyttö

 

Kuten aiemmin mainitsimme, kannabiskasvin psykoaktiivisuuden mukaan myös sen käyttötarkoituksen vaihtelevat merkittävästi. Hamppu, joka ei sisällä psykoaktiivisia aineita, on ollut puuvillaa edeltävä tuote, jota on käytetty samankaltaisiin käyttötarkoituksiin. Hampun kuiduista on valmistettu lankoja, köysiä ja kankaita alun perin eteenkin uskonnollisiin käyttötarkoituksiin. Viimeisen vuosisadan aikana sitä on alettu käyttää entistä laajemmin myös ruoka- ja kosmetiikkateollisuudessa. Kannabiksen siemeniä on jo kauan käytetty eläinten ruokana ja siitä saatavaa öljyä esimerkiksi maalien valmistuksessa.

 

Psykoaktiivisia ainesosia sisältävästä kannabiskasvista on sen sijaan valmistettu erilaisia lääkeaineita vuosituhansien ajan. Sitä on käytetty kivunlievitykseen synnytyksen ja leikkausten aikana, reuman hoitoon ja malariaa vastaan. Psykoaktiiviset ainesosat aiheuttavat ihmiskehossa myös sellaisia reaktioita, joilla on koettu olevan hengellisiä vaikutuksia. Tämän vuoksi kannabiskasveja on monesti käytetty myös hengellisiin ja uskonnollisiin tarkoituksiin. Näiden ominaisuuksien vuoksia kasvi on ollut monesti kaupassa vaihdon välineenä, jolloin samalla lajike on levinnyt uusille alueille.

 

Milloin kannabis muuttui laittomaksi?

 

Kannabiksen viljelyn ja hyödyntämisen historia on tuhansia vuosia pitkä. Tämän vuoksi sen nykyinen asema usein laittomana ja ristiriitaisena kasvina on mielenkiintoinen. Käänne kannabiksen käytön kontrollointiin alkoi 1800-luvulla. Yhtenä käännekohtana pidetään ruiskun keksimistä. Tuolloin oli saatavilla väline, jolla lääkeaine saatiin nopeammin elimistöön. Koska kannabis ei liukene veteen, niin sitä ei voida käyttää suonensisäisesti. Samoihin aikoihin kehitetyt muut lääkeaineet, kuten aspiriini, syrjäyttivät myös kannabiksen käyttöä kivunlievitystarkoituksiin.

 

Vuonna 1928 kannabiksesta tuli laiton Isossa-Britanniassa. Genevessä järjestetyssä konferenssissa aine tuomittiin yhteiskuntaa uhkaavana, jopa oopiumiin verrattavan vaarallisena aineena. Kannabiksen muuttuminen laittomaksi ei kuitenkaan estänyt sen käyttöä. Etenkin 60-luvun hippikulttuurin nousukautena kasvin käyttö kasvoi sen laittomuudesta huolimatta.

 

Noihin aikoihin Englannissa tehtiin niin sanottu Wootton-raportti, jossa tutkittiin kannabiksen ja LSD:n vaikutuksia. Raportissa kuitenkin todettiin, ettei ensiksi mainitulla todettu olevan minkäänlaista yhteyttä väkivaltarikoksiin, aggressiivisuuteen, epäsosiaaliseen käyttäytymiseen eikä se aiheuta normaalille henkilölle riippuvuutta tai psykoosia, joka vaatisi lääketieteellistä hoitoa.

 

Edelleen psykoaktiivisia ainesosia sisältävä kannabis on kuitenkin useissa maissa laiton kasvi ja sen kasvattaminen, hallussapito ja jakelu on kokonaan kielletty. Toisaalta osa valtioista on viime vuosina uudelleen arvioinut kannabiksen vaarallisuutta verrattuna sen mahdollisiin hyötyihin lääkekäytössä ja näin ollen jotkin maat ja esimerkiksi Amerikan osavaltiot sallivat kannabiksen lääkekäytön. Samaan aikaan hampun käyttö on myös lisääntynyt ja nykyisin kuluttaja voi löytää entistä enemmän sitä sisältäviä tuotteita tavallisesta päivittäistavarakaupasta.

Author kole
Published
Categories Kannabiksen